Blogi on selvästi kokenut pienen välikuoleman tässä viimeisen kuukauden aikana. Työkiireiden ja gradukiireiden vuoksi blogi on saanut jäädä vaille postauksia – ja eipä sillä, tämähän onkin vain lähinnä itseäni varten. Blogiin on helppo tulla kirjoittamaan silloin, kun oikeasti haluaisi kirjoittaa jotain hyödyllistä asiaa graduunsa, mutta ahdistus on liian kova, että saisi oikeasti mitään gradutasoisen järkevää hengentuotetta aikaiseksi. Blogia ei tarvitse stressata. Tänne voi vaan tulla, kirjoittaa, ja lähteä. Ja ennen kaikkea: ei tarvitse jatkuvasti perustella lähdeviitteiden muodossa, mistä mikäkin ajatus on saanut alkunsa (ellei itse halua niin tehdä).
Viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt ahkerasti keräillä gradun tapaustutkimuksen haastattelu-/testiaineistoja (paino sanalla ’yrittänyt’). Totta puhuen, omat työasiat tahtovat viedä mukanaan niin tehokkaasti, että välillä kiinnostaisi jäädä ennemmin ylitöihin pakertamaan asioita käytännön työn parissa, kuin näperrellä teoreettista gradun poikasta. Toisinaan asia taas on toisinpäin.
Haastattelu-/testiaineistojen keruu itsessään oli mielestäni erittäin mukava kokemus. Yllätyin itsekin, kuinka paljon oikeastaan pidin tästä osuudesta, sillä tällainen ei yleensä tule minulta luonnostaan. Olin kuitenkin päättänyt jo ennen koko graduprosessin alkua (ja edes koko graduaiheen valintaakin), että haluan ehdottomasti tehdä tapaustutkimusta, jossa haastattelen/testaan koehenkilöitä jollain tavalla. Näin ollen aineiston kerääminen ei ollut läheskään se prosessin tuskaisin osuus. Sen sijaan haastattelujen litterointi on osoittautunut erittäinkin vastahakoiseksi ja käsittämättömän aikaavieväksi puuhaksi (ensimmäisen n. 1h 20min kestäneen haastattelun sanasta-sanaan litterointiin vierähti muistaakseni 4-5 tuntia). Tässä vaiheessa kaikki yhdeksän haastattelua on kasassa, ja niistä 7.5 on saatu nyt litteroitua. Viikonlopun aikana olisi ehdottomasti saada nuo loputkin litteroinnit kasaan, jotta aineiston todellinen analyysi voisi vihdoin alkaa.
En kuitenkaan malttanut odottaa pidempään, vaan aloittelin jo tänään haastatteluaineistojen analyysia käymällä läpi ensimmäisen haastattelun tuloksia. Seminaariohjaajamme tosin huomauttikin viime kerralla, ettei kvalitatiivista tutkimusta tekevien tulisi eräiden käsitysten mukaan ollenkaan erottaa aineiston keruu- ja analyysivaiheita toisistaan, vaan molemmat ovat tyypillisesti yhteenkietoutuneita prosesseja – ja sitä niiden tulisikin olla. Itse olen tämän näkemyksen kanssa aikalailla samoilla linjoilla. Oikeastaan koen, ettei aineiston keruuta ja analyysia edes VOI erottaa toisistaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Tutkimuksen tekijä analysoi välttämättä (joko tietoisesti tai epätietoisesti) saamiaan tuloksia koko prosessin ajan – muutenhan sitä ei edes koskaan tietäisi, milloin aineistoa on tarpeeksi ja milloin on syytä lopettaa. Seminaariohjaajamme totesi, että aineistoa alkaa olla riittävästi siinä vaiheessa, kun se alkaa toistaa itseään ja sen sisältä alkaa nousta esille havaittavissa olevia konventioita. Lisäksi myös se, ettei aineiston keruu tuota enää uusia tuloksia, on selkeä merkki siitä, että aineistoa alkaa olla riittävästi kasassa. Näin ollen, jollei tutkimuksen tekijä jatkuvasti analysoisi aineistonsa kehitystä sen keruuprosessin aikana, hän ei osaisi myöskään em. tavalla tunnistaa sitä tilannetta, jolloin aineiston määrä alkaa olla riittävä.
Oma graduaiheeni ja koko tapaustutkimukseni on siitä mielenkiintoinen, että se liittyy olennaisella tavalla omaan työhöni ja työpaikkaani. Aineiston analyysista tekee senkin vuoksi kiinnostavan se, että mahdollisilla tuloksilla voisi oikeasti olla merkitystä sekä oman työni toteuttamiseen että koko yksikkömme toimintaan. Koen aiheen myös siitä palkitsevaksi, että oman työn kautta saan päivittäin lisätietoa organisaation toiminnasta ja sitä toteuttavista henkilöistä. Oikeastaan teen siis jatkuvasti myös gradututkimusta – vaikka olenkin töissä pakertamassa ”oikeiden” työtehtävien parissa. Ongelmia tämä tuottaa vain siinä kohtaa, kun itse gradussa pitäisi sitten osata viitata oikeisiin lähteisiin, joista olen kaiken taustatiedon omaksunut. Valitettavasti luotettavaksi lähteeksi tuskin lasketaan omia kuulopuheitani tai työn kautta saamaani ”yleiskäsitystä” tai ”tuntumaa asiasta”. Vaikea juttu.
Joka tapauksessa, tulevana viikonloppuna olisi siis tarkoitus virallisesti aloittaa myös aineiston analyysi. Toivoisinkin, että motivaatio puskisi pintaan aivan erityisen sinnikkäästi koko viikonlopun ajan, jolloin voisin viettää n. 24/7 gradupakerruksen parissa ja saada analyysin hyvään vaiheeseen jatkoa ajatellen. (Gradun valmistuminen kesään mennessä alkaa tuntua jo erittäin kiireiseltä deadlinelta, mutta toivoa ei ole vielä heitetty, vaan elän edelleenkin siinä uskossa, että ”ehdin kyllä, jos vain haluan”.) Saa nähdä, kuinka käy.
INFIMlotta 