Aijaa, mitäs sä siellä kirjastossa teet?

Ajattelin päivittää tänne blogin puolelle hieman kirjastotyöharjoittelun toimenkuvaani, sillä viimeisimmän aiheeseen liittyneen postauksen aikoihin olin ehtinyt tutustua vasta alan kaavamaisimpien perustehtävien rutiineihin (mm. asiakaspalvelu, asiakastietojärjestelmän päivittäminen, poistokirjojen perkaaminen sekä aineiston hyllyttäminen ja aakkostaminen). Sen sijaan tähän päivään mennessä työtehtävien kirjo on laajentunut huomattavasti, sillä olen saanut mahdollisuuden kokeilla lähes kaikkien osastokirjastomme työntekijöiden työtehtäviä, joihin lukeutuvat esimerkiksi kaukopalvelu, sisällönkuvailu, luokittaminen ja aineistojen poistot järjestelmistä. Ainoastaan aineistojen hankintaan, elektronisten aineistojen ylläpitoon ja TAYS:n henkilökunnalle räätälöityjen palveluiden toteuttamiseen en ole päässyt omakohtaisesti tutustumaan (toki näihinkin liittyen olen saanut kollegoilta täsmällistä informaatiota prosessien kulusta). Myöskään kirjaston järjestämään opetukseen ja ”Tilaa informaatikko” -palvelun käytännön työhön en ole itse osallistunut omalla työpanoksellani (joskaan opetustehtävät eivät edes muutenkaan ole suurimpia mielenkiinnon kohteitani).
Kuinka sitten kuvailisin näitä monipuolisia työtehtäviä, joihin olen saanut itsenäisestikin tutustua harjoitteluni aikana?

  • kaukopalvelu: Vaatii ehdottomasti hyviä tiedonhaun taitoja, sillä pyydettyjen artikkeleiden/teosten metsästäminen voi toisinaan olla erittäinkin haastavaa ja vaatia useampien erilaisten (ulkomaisten) välittäjien sivustojen hyödyntämistä – tästä johtuen myös kaukopalvelutyöntekijän kielitaidot korostuvat (nettisivut ja tietokannat eivät välttämättä aina ole tarjolla edes englanniksi). Toisinaan myös kryptisten artikkelitilausten tulkitseminen saattaa olla haastavaa – ja lisäksi kaukopalvelun toteuttamisen taloudelliset aspektit on pidettävä koko ajan mielessä: ”voidaanko täältä tilata, mitä maksaa, saadaanko PDF:nä, saako muualta halvemmalla, tuleeko liian kalliiksi, millainen on toimitusaika, entä sopimusehdot, jne.?”
  • sisällönkuvailu: Parhaimmillaan jopa luovaa työtä, joka innoittaa oman päättelykyvyn kartuttamiseen. Sisällönkuvailua suorittavan työntekijän ehdottomiin valtteihin kuuluu esimerkiksi asiasanastojen hyvä tuntemus (myös käytettävän asiasanaston asettamien rajoitteiden tuntemus ja niistä selviytyminen luovalla ja oivaltavalla tavalla on olennaista). Lisäksi oman kirjaston kokoelmien kokoelmakartan ja kokoelman luokkien jakautumisen sekä painotusten tuntemus korostuu merkittävästi. Sisällönkuvailu on ainakin omasta mielestäni osoittautunut tähän mennessä kenties kaikkein mielenkiintoisimmaksi kirjastoalan työksi – juuri luovuutensa takia. Jokainen kuvailtava kirja on erilainen ja mielenkiintoinen haaste: ”millä sanoilla kuvaisin tätä teosta niin että asiakas tai oma kollega sen tulevaisuudessa löytäisi luomani asiasanoituksen kautta?”
  • luokittaminen: Erittäin teknistä, erilaisiin järjestelmiin ja kuvailuformaattien yksityiskohtaiseen tuntemukseen painottuvaa työtä, joka vaatii tekijältään sekä tarkuutta että ripeyttä (muuten yhden teoksen luokittamiseen saattaa tuhraantua tovi jos toinenkin, tai vastaavasti, valmista voi tulla nopeasti, mutta työn jälki on virheitä pullollaan). Luokittaminen onkin osoittautunut oman kokemukseni mukaan yllättävänkin haastavaksi, mutta samalla mielenkiintoiseksi kirjastoalan työksi. Käytännön kokemuksen kautta olen vasta alkanut ymmärtää, miten turhaa INFIM:n luennoilla on ollut ”pintaraapaista” luokittamista aiheena, sillä esim. MARC 21 -formaattiin ei taatusti pääse kunnolla sisälle, ellei saa tiiviisti seurata ammattilaisen työtä siihen liittyen oikean järjestelmän luomassa toimintaympäristössä. Mikäli koskaan tulen luokittamisen todelliseksi ammattilaiseksi voin rehellisesti olla ylpeä omasta osaamisestani. Tähän liittyvä järjestelmäkehitys olisi enemmän kuin mielenkiintoista – jos tällaista osaamista itselläni joku päivä vielä olisi!
  • aineistojen poistot järjestelmästä: Aineistojen poisto liittyy tiiviisti sekä luokittamiseen että tietyllä tavalla myös tiedonhakuun. Lisäksi aineistojen poistopäätöksen tekeminen vaatii kokoelmien kokonaiskuvan hyvää hahmottamista ja kykyä evaluoida aineiston ajankohtaisuutta ja tarpeellisuutta objektiivisella tavalla. Itse teoksen poistaminen itse järjestelmistä vaatii puolestaan tarkkuutta, sillä kerran järjestelmästä poistetun aineiston sinne palauttaminen vaatisi jälleen uusien sisällönkuvailujen ja luokitusten tekemistä (tosin sanoen aikaa ja vaivaa useammalta ammattilaisilta) – lisäksi väärien tietojen poistamisesta voi koitua suurtakin haittaa (pahimmillaan jopa useille kirjastoille yhteisten järjestelmien takia). Aineistojen poistaminen järjestelmistä vaatii siten etenkin huolellisuutta ja tarkkuutta.

Edellä mainittujen tehtävien lisäksi olen eräänlaisena sivutyönä saanut vastuulleni myös Tampereen yliopiston kirjaston keväällä 2012 tekemän Open Access -kyselytutkimuksen kääntämisen englanniksi. Tämä oli minulle erittäin mieluinen työtehtävä harjoittelun varsinaisten työtehtävien lomassa, sillä aiempiin englantilaisen filologian opintojen innoittamana käännöstyö on aina ollut sydäntäni lähellä. Kyseinen OA-käännös alkaa jo piakkoin olla valmiskin, joten tulen sen kenties lähitulevaisuudessa ”julkaisemaan” myös täällä blogin puolella (tai vähintäänkin linkittämään kyseisen tutkimuksen tänne blogiin). Aihe on varsin ajankohtainen ja tutkimuksen tulokset itsessään mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi muun muass Jyväskylän yliopiston kirjaston aiemmin tekemän vastaavanlaisen tutkimuksen tulosraportista on kuulemma useampaankin otteeseen kysytty englanninkielistä versiota (jota ei siis ilmeisesti ole kuin lyhyenä tiivistelmänä), joten toivon mukaan tälle omalle käännökselleni löytyisi myös muutama kiinnostunut lukijakin. Aika näyttää. (Huom. tutkimuksen suomenkielinen alkuperäisversio on jo julkaistu ja luettavissa täältä!)

Gradu ja kieliongelma

Olen viimein saanut kirjoitettua muutaman kappaleen verran tekstiä gradua varten – ja olen vähemmän kuin tyytymätön. Teksti vaatii paljon työstöä.
Kirjoitan tekstiäni (luonnollisesti) suomeksi, mutta aiemman kandin tutkinnon alitajuntaan leimaamat tottumukset eivät tahdo taipua suomenkielisen tutkielman kirjoittamiseen – etenkään, kun arviolta 90% gradun kirjallisuuslähteistä on englanninkielistä materiaalia ja englanninkielistä tekstiä tuntuisi irtoavan suomenkielistä tekstiä vaivattomammin.

Voisinko kesken kaiken vain kääntää kelkkani ja päättää kirjoittaa tutkielmani englanniksi?

En usko. Kirjoitan kuitenkin suomalaisesta kontekstista käsin, joten suomalaisten ilmiöiden, käsitteiden ja menetelmien kääntäminen englanninkielelle saattaisi osoittautua vaikeaksi (kokemattomalle).

Ja toisaalta, kuinka voin olla varma, että itse ymmärrän englanninkielisten lähteiden tarkoitusperät oikealla tavalla? Kuinka voin saada tutkielmaani edes suhteellisen neutraalin ja objektiivisen otteen, jos omat tietotaitoni ja kokemukseni ovat kerääntyneet vain yhdestä toimintakontekstista ja näkökulmani ovat siten väkisinkin tietyllä tavoin subjektiivisia?

Voinko siis kirjoittaa englanniksi ja olettaa käyttäväni termejä ja käsitteitä ”oikealla” tavalla, jotta lukija ymmärtää välittämäni sanoman tarkoittamallani tavalla?

Vai täytyykö minun kirjoittaa suomeksi toivoen, että olen itse ymmärtänyt ”oikealla” tavalla englanninkielisen lähdekirjallisuuden välittämän sanoman, jonka pohjalta rakennan omaa sanomaani?

Moi, MoReq2010. Miten menee?

Osallistuin syksyllä 2011 informaatiotutkimuksen opintoihin vapaaehtoisena opintojaksona kuuluvalle MoReq2010-kurssille – vaikka olin tuolloin erittäin tuore tulokas informaatiotutkimuksen (ja sitä myöten myös asiakirjahallinnan) opintojen parissa. Tuon syksyn jälkeen en ole suonut kovinkaan montaa ajatusta MoReq2010-määritykselle (Modular Requirements for Records Systems).

[Info: Kyseessä on siis DLM Forumin kehittämä asiakirjahallintajärjestelmien optimaaliseen toimivuuteen tähtäävä määritys, jonka tarkoituksena on tarjota yhtenäiset ohjeet modulaarisiin toimintoihin perustuvan asianhallinnan ja asiakirjajärjestelmän kehittämiselle. MoReq2010 on siis ulkomainen (Euroopan komission sponssaama) määritys, jonka suomalaisena vastineena voidaan periaatteessa pitää Sähke2-määritystä.]

MoReq2010-opintojaksollamme perehdyttiin sekä Sähke2-määritykseen että MoReq2010:een – ja itse henkilökohtaisesti kuulin molemmista ensi kertaa vasta tuolla kyseisellä kurssilla. Näin jälkeenpäin voin vain miettiä, kuinka edes uskaltauduin ilmoittautumaan ”Asiakirjahallinnan ammatillinen projekti” -kurssille täysin nollatason lähtökohdista aloittavana. Kurssimme ohjaajan näkökulmasta ryhmämme kokonaistyöpanos jäi varmasti odotettua laihemmaksi, sillä ryhmän jäsenistä käsittääkseni vain yhdellä opiskelijalla oli edes kohtuullinen määrä kokemusta asiakirjahallinnan opinnoista ja käytännön työtehtävistä. Itse koin kurssin silti oman kehittymiseni kannalta erittäin intensiiviseksi ja hyödylliseksi. Toisin sanoen, vaikkei muu ryhmä tai kurssin ohjaaja ehkä suuremmin hyötynytkään kurssin kokonaistuotoksista, itse koen saaneeni paljon. Sähke2 osoittautui mielestäni MoReq2010:een verrattuna todelliseksi ”nysäksi” ja varsin suppeaksi yleismääritykseksi. MoReq2010:een kohdennettu työpanos oli selkeästi eri sfääreissä kuin Sähke2:n ja modulaarisuuden joustavuus vaikutti varsin hyvältä idealta. Valitettavasti MoReq2010 on esittäytynyt asiakirjahallinnan alalle niin myöhäisessä vaiheessa, että ainakin Suomessa Sähke2:n jalansija on jo sen verran vankka, ettei MoReq2010:n integroimiseen varmasti ryhdytä tuosta vain, iltapuhteina.  Voitaisiinko Sähke2:sta kuitenkin muokata MoReq2010:n suuntaan ja risteyttää molempien parhaat puolet keskenään, mikäli MoReq saavuttaisi todellista hyväksyntää asiakirjahallinnan alalla?

*****

Kurssin aikana tutustuin erityisesti MoReq2010-määrityksen elinkaarimalliin liittyviin asioihin, ja kurssin puolivälin paikkeilla otin myös kontolleni määrityksen johdanto-osion kääntämisen suomen kielelle. Tämän ansiosta uskon saaneeni jopa muita kurssilaisia jonkin verran laajemman kokonaiskuvan koko MoReq2010:stä, sillä lähempi tutustuminen määrityksen elinkaarimallista kertovaan päälukuun sekä tarkkuutta vaativa johdantoluvun käännöstyö takasivat sen, että MoReq2010-määrityksen perimmäiseen ideaan tutustuminen oli välttämätöntä. Jo käännöksen onnistuminen vaati tavanomaista suurempaa perehtymistä määrityksen sisältöön. Kurssin päättyessä käännös itsessään oli toki vielä kaukana täydellisestä eikä itse määrityksenkään syvällinen ymmärtäminen ollut vielä kaikilta osin hallussa, mutta kattava kokonaiskuva asioista oli ehdottomasti jo kasassa.

Muistan kurssin aikana kaivanneeni epätoivoisesti käytännön kokemusta mm. asianhallintajärjestelmistä. (Tuohon mennessä en ollut myöskään eläessäni nähnyt saati käyttänyt ainuttakaan asianhallintajärjestelmää.) Järjestelmien toimivuuden teoretisoiminen ja MoReq2010:n tarjoaman ”uuden modulaarisen näkökulman”analysoiminen olivat ajoittain erittäinkin korkealentoisia aiheita täysin kokemattomalle noviisille, joka n. puoli vuotta takaperin oli vielä keskittynyt analysoimaan yksinomaan Mary Wollstonecraftin identiteettien koostumista ja muuntumista tämän 1800-luvun skandinaaviseen ympäristöön sijoittuvan matkakertomuksen (”travelogue”) rivien välistä (ts. kandidaatin tutkielman aihe poikkesi siis melkoisesti asiakirjahallinnan ympyröistä).

*****

Miksi mietin näitä nyt?
Syitä on kaksi:

A) Gradua työstäessäni olen alkanut pohtia, kuinka pitkälle olen oikeastaan päässyt puolessatoista vuodessa informaatiotutkimuksen opintojen saralla. Kyseessä on ollut melkoinen intensiivikurssi (eikä se toki ole vielä lähellekään ohitse). Gradun valmistuttua saan todellisen varmistuksen siitä, kuinka tehokkaasti olen onnistunut omaksumaan asiakirjahallinnan alan teoreettista puolta ja kuinka helposti entinen englantilaisen filologian opiskelija on onnistunut ”vaihtamaan uskontoaan”. Gradun työstövaiheessa herää tietysti mieleen kysymys myös siitä, onko kaikki oppiminen tapahtunut liian nopeasti. Onko oppiminen ollut ylipäätään tehokasta näin nopeassa tahdissa? Osaanko tarpeeksi, että saisin edes aikaan laadukasta gradua? Ja entä itse MoReq2010-kurssi: kuinka paljon enemmän minulla olisikaan annettavaa kurssille nyt, tänä päivänä – 116 INFIM-opintopisteen ja käytännön kirjaamo- ja arkistoharjoittelun jälkeen? Kuinka paljon enemmän olisin itse saanut irti kyseiseltä kurssilta, jos olisin tuolloin osannut näinkin ”paljon”? Olisin ainakin osannut tehdä paremman johdantoluvun käännöksen, jollen muuta.

B) Annoin MoReq2010-kurssin päätteeksi ohjaajallemme luvan käyttää valmista käännöstäni ”MoReq-porukan tulevassa työssä”. Se, millaiseen tarkoitukseen käännökseni on lopulta päätynyt (tai onko ylipäätään), on jäänyt minulle mysteeriksi. Toivon mukaan käännöksestä on ollut hyötyä seuraaville määrityksen idean työstäjille (joskin toivon, ettei käännöstäni ole hyödynnetty copyright-periaatteen sijaan copyleft-mentaliteetilla). Kuten aiemmin totesin, kurssimme päättymisen jälkeen en ole juurikaan ajatellut MoReq2010-määritystä – mutten toisaalta ole myöskään kuullut mitään uutta siihen liittyen. ”Mitä sitten tapahtui?” -kysymys onkin hiljalleen alkanut nostaa päätään. Missä menee MoReq2010 tällä hetkellä – erityisesti täällä Suomessa? Onko MoReq2010:n analyysia jatkettu enää täällä meillä (eikai asian pohtiminen sentään jäänyt pelkästään meidän opiskelijoiden 2011-vuoden kurssin työpanoksen varaan)? (MoReq-työryhmän viimeaikaiset päivitykset esim. kyseisen määrityksen käännöstilanteesta eivät suo uteliaalle paljoakaan lisäinformaatiota.) Onko MoReq2010 siis kuollut ja kuopattu kaikessa hiljaisuudessa?