Tenure Track

Viimeisestä pidemmästä postauksesta on jo vierähtänyt yllättävän kauan aikaa. Lähinnä siksi, että olen viime viikkoina ollut suorastaan väsynyt ajattelemaan. Gradu. Työt. Molemmat kiinnostaisivat ihan äärettömän paljon, mutta välillä sitä vain on hetkiä, jolloin haluaisi haudata raskaat aivonsa johonkin kiven koloon ja kulkea hetken mieli kevyenä, ilman ajatuksia.

Nyt olen kuitenkin viime päivinä mietiskellyt yksikössämme ja koko yliopistolla ajankohtaisena olevaa tenure track -asiaa. Olen saanut valmistella muutamien aiheeseen liittyvien asiakirjojen ja ohjeiden englanninkielisiä käännöksiä, minkä varjolla olen päässyt mukavasti vähän entistä paremmin sisälle koko tenure track -asiaan. Tämä taas on herättänyt mieleeni monia tulevaisuuden työllistymisnäkymiin liittyviä kysymyksiä.

Tenure trackin (suom. vakinaistamispolun) ideana on asteittainen edistyminen uramallin tasolta toiselle kohti professorin toistaiseksi voimassa olevaa tehtävää. Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikössä on eilettäin avautunut ensimmäinen tenure track -mallia noudattava työpaikkailmoitus. Kyseessä on apulaisprofessorin tehtävä tilastotieteen, erityisesti data-analyysin erikoisalalla. (Lisätietoja) Vakinaistamispolun tasot ovat 1. tutkijatohtori (3-5 vuotta) 2. yliopistonlehtori (5 vuotta) 3. yliopistotutkija (5 vuotta) 4. apulaisprofessori (5 vuotta) ja 5. professori (vakituinen). Hakija rekrytoidaan ennalta määritellylle tasolle, josta tämä etenee (tyypillisesti) 5 vuoden sykleissä kohti professorin pestiä. Viiden vuoden välein (siis tasolta toiselle siirryttäessä) suoritetaan tenure review -arviointi: henkilö on joko suoriutunut tehtävässään esimerkillisesti, jolloin hän siirtyy seuraavalle tasolle TAI suoriutumistaso ei täytä annettuja vaatimuksia, jolloin seuraavalle tasolle ei siirrytä vaan työsuhde päättyy.

Tämä pakottaa ajattelemaan tulevaisuuden työllistymishaaveita erilaisesta näkökulmasta. Onko entisestään yleistyvä trendi se, että vakituisiin pesteihin enää tulevaisuudessa palkata suoralta kädeltä – vaan vakinaiset paikat on ansaittava useiden määräaikaisten työsuhteiden ja ensiluokkaisen työssä edistymisen kautta? Vakinaistamispolun tasojen yli ei voi hyppiä, vaan jokainen edessä oleva taso on kahlattava läpi, mikäli henkilö on alunperin rekrytoitu esim. juuri tälle alimmalle tutkijatohtorin tasolle. Parhaimmillaan tutkijatohtorin määräaikaisessa pestissä aloittavalta voi siis kulua seuraavat 20 vuotta ennen kuin hän saavuttaa professorin vakituisen pestin! Entäs jos työntekijä pahaksi onnekseen sattuu kompuroimaan maaliviivalla eikä apulaisprofessorin tehtävässään kykenekään osoittamaan tarpeeksi edistyksellisiä työtuloksia? Todetaanko silloin, ettei henkilö valitettavasti täytä määrättyjä kriteereitä tällä kertaa, mistä johtuen professorin vakinainen pesti luiskahtaa hyppysistä (20 vuoden puurtamisen päätteeksi) ja apulaisprofessorin pesti päättyy kaikessa hiljaisuudessa määräajan kuluttua umpeen – tough luck.

Toki, vakinaistamispolun etenemismalli on huomattavasti lyhyempi, mikäli henkilö rekrytoidaan jo valmiiksi korkeammalle tasolle, kuten tuossa edellä mainitussa työpaikkailmoituksessamme, suoraan apulaisprofessoriksi: tuolloin jo viiden vuoden kuluttua näköpiirissä siintää mahdollisuus edetä vakinaiseen professorin työsuhteeseen – huomattavasti inhimillisempi tulevaisuudennäkymä. Kysymys kuuluukin: kuka sitten haluaisi ikinä hakeutua vakinaistamispolun alimman tason tutkijatohtorin pestiin, jos siihen liittyvä etenemismalli on pitkä kuin nälkävuosi? Kenties sellaiset henkilöt, jotka keräävät kokemusta erilaisista yhteisöistä eivätkä aktiivisesti edes havittele sitä vakituista pestiä? (Ovatko tällaiset henkilöt sitten kuitenkaan kovin sitoutuneita työntekijöitä?)

….Tai ehkä tuohon työtehtävään hakeutuisivat juuri minunkin sukupolveani edustavat yksilöt, jotka eivät vielä tähän päivään mennessä ole päässeet tuudittautumaan vakituisten työpaikkojen suomaan turvallisuuden tunteeseen, vaan ovat sitä vastoin tottuneet stressaamaan työtilannettaan ja ajattelemaan, etteivät ”työpaikka” ja ”pysyvyys” ikinä sovi samaan lauseeseen. Sen sijaan työntekijän on kyettävä jatkuvasti venymään, haastamaan itseään, pyrkimään tehokkuuteen, kuluttamaan vähemmän, tuottamaan enemmän, korostamaan parhaita puoliaan, edistämään ammattitaitoaan, kehittämään tietämystään, kouluttautumaan laaja-alaisemmin, verkostoitumaan kattavammin – ja terävöittämään alati omaa kuvaansa työnantajan silmissä. Pienikin lipsahdus tästä kehityskulusta palkitaan oitis työsuhteen päättämisellä – tai ei niinkään, vaan ”työsuhteen jatkamatta jättämisellä”, sillä oven takanahan kolkuttelee jo jonoksi asti muitakin entistä tehokkaampia kandidaatteja, jotka kärkkäästi tunkevat jalkaansa oven väliin heti oivan tilaisuuden tullen.

Näistäkin asioista huolimatta tenure track on kuitenkin loppupeleissä hyvä juttu. Vaikka kyseisen uramallin alku onkin määräaikaisten pestien värittämää, jokaista tasoa seuraa kuitenkin aina mahdollisuus. Ilman tenure trackia määräaikaista tehtävää ei välttämättä seuraisi edes sitä mahdollisuutta – vaan vain työsuhteen päättyminen (mm. oma tilanteenihan on nykyisen työni suhteen juuri tällainen). Tenure track edustaa myös mielenkiintoista haastetta rekrytoitavalle työntekijälle: viiden vuoden välein työntekijälle asetetaan uudet tavoitteet, joiden tavoitteleminen luo mielekkyyttä omaan työhön. Myös tuloksia odottava työyhteisö motivoi haastamaan itsensä ja kehittämään omaa ammattitaitoaan mahdollisimman kokonaisvaltaisella tavalla. Yliopisto tarjoaakin mielestäni puitteet todella mielekkäälle ja haastavalle urakehitykselle, jossa voi parhaimmillaan kokea todellista ”työn imua”, sillä työyhteisönä yliopisto edustaa ihan omaa maailmaansa. Toisinaan yliopistojen ylevän akateeminen ja jopa jokseenkin tärkeilevä ilmapiiri voi toki tuntua hitusen teennäiseltä, mutten voi väittää, ettenkö kokisi juuri tätä työyhteisöä omakseni. Oman määräaikaisen pestini päättyessä tulen varmasti kokemaan tietynlaista orpouden tunnetta, kun minulle osoitetaan ovea ja olisi aika kerätä luunsa kasaan ja siirtyä muualle. Tosin, jos tuolla hetkellä sattuisi olemaan tenure track -pesti avoinna, tunkisin varmaan hanakasti itsekin jalkaani oven väliin.

Takaisiko tenure track minullekin mahdollisuuden ja ehkä sitten jonain päivänä jopa sen myyttisen vakinaispestin? Kuka tietää.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s