Muutama oivallus ja pari probleemaa…

Gradun aihe on selvillä. Aihe tuntuu laajenevan, mitä enemmän asiasta löytyy luettavaa. Lähdeluetteloiden lukeminen tuntuu lunttaamiselta, vaikkei sitä olekaan. Aihe muuttuu koko ajan kiinnostavammaksi ja entistä vaikeammaksi rajata. En haluaisi jättää mitään mielenkiintoista pois. Tehtäväluokituksista löytyykin mielin määrin lähdemateriaalia. Suurin osa lähdeaineistosta on jollakin tapaa aiheen vierestä. Tehtäväluokituksista ei löydy juuri mitään suomen kielellä. Aiheesta on kirjoitettu valtavasti lehtiartikkeleita. Luettuaan niistä lukuisia, on vaikeaa muistaa, missä artikkelissa sanottiin mitäkin. Kirjoja on vähemmän. Kirjoissa kuvataan asiakirjahallintaa/-hallintoa tai tiedonhallintaa. Kirjoissa ei keskitytä pelkkiin tehtäväluokituksiin. Huomaan erilaisten vertaisarvioitujen (lue: lähdemateriaaliksi hyväksyttävien) lehtien määrän olevan järkyttävän suppea. En halua siteerata Records Management Journalin jokaista artikkelia. En myöskään Archival Sciencen. Minun on ehkä pakko. Yritän pyristellä kliseisten/liian kulutettujen tutkimusten/teosten siteeraamista vastaan. Haluan löytää jotain uutta. En halua aloittaa niin alusta, että joudun määrittelemään, mikä on ”asiakirja”. Case-tutkimuksia on paljon. Myös tehtäväluokitusten käytettävyydestä. Yksikään ei kuitenkaan näköjään vastaa siihen yksinkertaisimpaan kysymykseen suoraan ja selkeästi: ”Osaavatko työntekijät käyttää tehtäväluokitusta?”  Vai onko ”not user-friendly”, ”confusing” tai esimerkiksi ”time-consuming” (Gunnlaugsdottir  2012) sama asia kuin vastaus ”eivät osaa”? Pitäisikö tästä siis päätellä, että käyttäjät eivät todella OSAA käyttää tehtäväluokituksia ollenkaan vai osaavat jotenkuten (ts. suoriutuvat asiasta välttävästi), mutta eivät vain pidä luokituksen käytöstä eivätkä pidä sitä käytettävyydeltään houkuttelevana, helppona, selkeänä tai muuten optimaalisesti suunniteltuna? Toisaalta, mikä lasketaan ”välttäväksi suoriutumiseksi” tai osaamiseksi ”jotenkuten” – todennäköisesti kaikki osaavat tehdä edes JONKINLAISEN luokittamisyrityksen? Ja tähän liittyen: minkä tasoista osaamattomuutta voidaan sitten tehtäväluokitusten käyttöön liittyen sietää ja hyväksyä ”normaalin rajoissa olevaksi”? Minkälainen osaaminen on sen verran riittävää, ettei siihen tarvitse puuttua? (Sillä ei kai voida olettaa, että organisaation jokainen työntekijä osaa luokittamisen täydellisesti ja  virheettömästi – etenkin, kun yhtä oikeaa luokkaa ei kaikille asiakirjoille välttämättä koskaan voida määritellä, vaan tulkintoja voi olla useita?) ….En myöskään tiedä, mistä aloittaisin gradun kirjoittamisen. En tiedä, olisiko syytä kirjoittaa jokaisen luetun artikkelin jälkeen jonkin verran tekstiä (silloin päätyisin varmasti kirjoittamaan liikaa yhdestä artikkelista). Vai lukisinko ensin ”kaiken” ja aloittaisin sitten (”kaiken” jälkeen en ehkä enää muista mitään tarkasti)?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s