Kirjastoharjoittelu ja graduseminaari aluillaan

Kirjastoharjoitteluni alkoi viime viikon torstaina. Graduseminaari viime torstaina. Torstait ovat siis viimeisen parin viikon aikana olleet ”toivoa (ja jännittyneisyyttä) täynnä”!

Arkisto- ja kirjaamomaailmasta oli mukava vaihteeksi siirtyä tutustumaan myös kirjastoalan ympyröihin (vaikka edellisessä harjoittelupaikassa olisi viihtynyt mieluusti pidempäänkin). Kirjastoalasta minulla ei ole aiempaa käytännön kokemusta vaan kaikki tieto on tähän mennessä omaksuttu yksinomaan teoreettisista oppikirjoista, joiden perusteella ei mielestäni saa kovinkaan totuudenmukaista kuvaa itse työnteosta. Teoriat ovat kyllä ominta maailmaa juuri minulle, ja viihtyisin varmasti teoreettisella puolella oikein tyytyväisenä. Uskon kuitenkin, että ilman käytännön kokemusta ei teoreettiseen puoleenkaan saa koskaan kunnon tuntumaa, mistä syystä odotinkin (ja odotan yhä edelleen) suurella mielenkiinnolla, millä tavoin ja missä määrin käytännön kirjastoharjoittelu tulee muuttamaan mielikuvaani koko alasta ja suhtautumistani alan teoreettiseen maailmaan.

Harjoitteluorganisaationi on suhteellisen pieni ja rauhallinen terveystieteisiin erikoistunut osastokirjasto. Kyseisen kirjaston kokoelmat ovat suurelta osin sähköisessä muodossa eikä painettua ainestoa ole sen paremmin kirjojen, hakuteosten, tutkielmien kuin lehtienkään osalta juuri nimeksikään. Sähköistä aineistoa on sen sijaan erittäinkin runsaasti, mikä tekee tästä nimenomaisesta osastokirjastosta erikoisen ”ATK- ja e-henkisen”. Jo muutamien työpäivien kuluessa olen ehtinyt useaan otteeseen kiinnittää huomiota informaatikkojen yllättävän suureen rooliin kyseisessä kirjastossa: henkilökunnasta lähes puolet on titteliltään informaatikkoja tai muita tiedonhakuun ja -hankintaan liittyviä asiantuntijoita. Kirjaston asiakkaista päätellen heille on myös käyttöä. Kaiken kaikkiaan sähköinen tietokanta- ja tiedonhakukulttuuriin perustuva kirjastomaailma tuntuu täällä näyttelevän erittäinkin keskeistä osaa, mikä on jo sinällään onnistunut yllättämään minut – ja yllättävän positiivisella tavalla, vaikka itse olen perinteisten painettujen kirjojen ja lehtien ystävä (päädyin kuitenkin jopa hankkimaan e-kirjan lukulaitteen harjoitteluni alettua!). Kirjastoharjoitteluita pohtiessani toivoin pääseväni nimenomaan jonkin alan erikoiskirjastoon, ja olinkin sen tähden tästä tarjoutuneesta tilaisuudesta erittäin iloinen – huolimatta siitä, etten sinällään tiedä terveys-, lääke- tai hoitotieteistä juuri mitään. Tähän mennessä en ainakaan ole joutunut katumaan.

Kirjastokollegojeni monipuoliseen työhön tutustumisen ohella (joka muuten on aikataulutettu ja suunniteltu yllättävänkin yksityiskohtaisesti koko harjoitteluajalle) olen saanut itsenäisesti tutustua niihin rutiininomaisempiin kirjastoalan työtehtäviin kuten aineistojen aakkostaminen ja hyllytys, asiakaspalvelu ja asiakaspalvelujärjestelmän käyttö (Voyager – uskomattoman kankea järjestelmä, mutta tästä lisää kenties myöhemmin!), asiakasrekisterin päivitys, poistokirjojen käsittely ja kirjastojen nettisivujen toimivuuden ja linkitysten tarkistaminen. Rutiininomaista työtä on ihan riittämiin myös tällä alalla, mutta toivon mukaan saan tulevina kuukausina mahdollisuuksia kokeilla myös haastavampia alan tehtäviä tai projekteja. Odotan mielenkiinnolla, millaisten tehtävien ääreen minut istutetaan – fyysisen aineiston vähyyden vuoksi voisin kuvitella työtehtävien painottuvan sähköiseen ympäristöön tai asiakaspalveluun. Ainoastaan ryhmäopetustilanteet ovat niitä, jotka eivät työtehtävinä suoranaisesti herätä mielenkiintoani. Nekin kuuluvat kuitenkin erottamasti kirjastoalaan, joten sen mukainen asennoituminen lienee välttämätöntä.

Kirjastomaailmaan tutustumisen lomassa täytyi vastapainoksi yrittää mietiskellä viime torstaihin mennessä myös mahdollisia graduaiheita (kuten pyrkimys on ollut koko viime kesän aikana). Olisin kiinnostunut kovinkin erilaisista aihealueista ja pikku kysymyksistä, mutta ennen graduseminaarin alkua koin aiheen rajaamisen kovin vaikeaksi. Viimeistään seminaarihuoneessa istuessani ja kuunnellessani sekä ohjaajan että muiden opiskelijoiden pohdintoja potentiaalisista aiheista minulle kävi selväksi, että olen mielessäni pohdiskellut ja pyöritellyt liian suppeita ja turhan yksityiskohtaisia aiheita tai mielenkiintoisia kysymyksiä, joista ei kuitenkaan olisi riittänyt taustamateriaalia tai ehkä kirjoitettavaakaan graduksi asti. Kenties useampiakin mielessäni pyörineitä kiinnostavia kysymyksiä olisi voinut integroida osaksi laajempaa aihetta, mutta varmasti suurin osa olisi joutanut roskakoriin gradumaailmassa. Tästä huolimatta ne ovat kaikki yhä kysymyksiä, joihin haluaisin vielä jossain vaiheessa mieluusti saada vastauksia tai joihin haluaisin perehtyä edes omasta mielenkiinnostani. Tässä vaiheessa kysymys kuitenkin kuuluu, onko yhdessäkään aiheessa oikeasti hyvän gradun ainesta. Paino on sanalla ’hyvän’, sillä tavoitteenani olisi ehdottomasti saada kasaan keskivertoa parempi gradu (syinä tähän ovat lähinnä allekirjoittaneessa asuva pieni perfektionismin poikanen sekä toisaalta myös mielenkiintoni jatko-opintoja kohtaan). Ilmeisesti olin graduryhmässämme ainoa, joka oli edes jollain tavalla harkinnut jatko-opintoja maisterin tutkinnon jälkeen – mikä oli jokseenkin surkuhupaisaa, sillä ryhmässämme tuntui olevan monia muitakin, jotka kenties osaamisensa, kokemuksensa ja tietojensa perusteella olisivat olleet minua huomattavasti potentiaalisempia opiskelijaehdokkaita jatko-opintoja ajatellen. Noh, tässä vaiheessa lienee kuitenkin viisaampi keskittyä vain seuraavaan lyhyen tähtäimen tavoitteeseen – eli graduun ja sitä myötä maisterin tutkintoon.

Graduohjaajamme tarjosi minulle seminaariluennon päätteeksi mielenkiintoista aihetta AMS:ien tehtäväluokitusten käytettävyyteen liittyen – ei hassumpi idea (harmi, etten itse keksinyt vastaavaa, mutta sitä varten kai graduohjaajan tuki on olemassa, jotta voi kysyä neuvoa ja ideoita – ja itsehän pyysin). Viikonlopun kuluessa tulen kyllä pyörittelemään näitä aiheita mielessäni useampaankin otteeseen (mm. viime yönä klo kahteen saakka), sillä ensi viikon seminaaria silmällä pitäen jokaisen tulisi laatia muutaman sivun pituinen kirjoitelma potentiaalisesta aiheestaan. Vaikka kyseessä onkin vain ”potentiaalinen” aihe, lienee kuitenkin selvää, ettei kovinkaan moni opiskelija tule enää radikaalisti vaihtamaan aihettaan tällaisen kirjoitelman jälkeen – toisin sanoen kirjoittamaton olettamus onkin se, että ensi torstaihin mennessä aihepiirin valinta on suurelta osin jo tehty (pientä hiomista lukuun ottamatta). …Valitsenko siis graduohjaajani suosituksen vai vieläkö jatkan tätä aiheiden vellomista (tähän ei kuulemma kannusteta liiallisessa määrin)?

Entä millaisia pienempiä ja vähän suurempia aiheita olin sitten ehtinyt pyöritellä mielessäni ennen ensimmäiseen graduseminaariluentoon osallistumista? Jos jonkinlaisia:

  • Sähköpostien arkistointikäytännöt ja -ohjeistus: nykyiset käytännö ja ajatusmaailmat; käyttäjien näkemykset; ohjeistuksen riittävyys; mitä AMS:eissa sanotaan tästä (vai sanotaanko pikemminkin mitään)?
  • Arkistolaitoksen ja arkistonmuodostajan välinen toiminta: käytännön tarkastustoiminta ja sen tulokset; AMS:ien tarkastus – millaiset prosessit ja mikä tarkistuksessa kestää niin kauan; millaisia kokemuksia AMS:ien muodostamisesta?
  • Asiakirjajulkisuusperiaatteen toteutuminen: julkisen tiedon (esim. AMS) tietoinen pimittäminen, suojelu ja vastahakoinen tietopalvelu organisaatioissa
  • Hybridijärjestelmät: sähkö- ja paperimaailmat rinnakkain; asiakirjojen arkistointi- ja jakelukäytännöt — kopion, kopion, kopiot?
  • Pysyvä sähköinen säilyttäminen Suomessa (+ ulkomailla): miten pysyvän sähköisen säilyttämisluvan saaneet organisaatiot (Tekes, Maanmittauslaitos, Kuluttajavirasto tai Rautatievirasto) onnistuvat tässä? Miten tehdään ulkomailla?
  • AMS on aina kesken – mutta kuinka kesken ja mistä syistä?
  • Arkistolaki ja sen kehitys (mitä vastaavaa on ulkomailla?)
  • Arkistokelpoisten materiaalien käytön toteutuminen organisaatioissa
  • Asiakirjavarkaudet Suomessa ja ulkomailla
  • Tietokantojen arvonmääritys

Monenlaiset asiat siis kiinnostaisivat. Ongelmana lienee kuitenkin se, että olen aiheissani tavoitellut kenties liiallista omaleimaisuutta tai uutuusarvoa (jota ei ohjaajamme mukaan kuitenkaan graduilta vielä odoteta – parhaimmat ideat tulisi kuulemma säästää väitöskirjaan). Itse en kuitenkaan haluaisi ajatella gradua minkäänlaisena monipuolisimman ja laadukkaimman kirjallisuuden yhteenvetona turvallisesta aiheesta. Uteliaana ja opinnoissa jonkin sorttista täydellisyyttä tavoittelevana opiskelijana haluaisin pikemminkin löytää uusia näkökulmia ja kehittää uusia ajatuksia sekä tutkia uusia asioita (toki realistisissa mittasuhteissa, sillä varsinaisen tutkijan statukseenhan olisi vielä pitkä matka). Ehkä täytyisi kuitenkin asettaa rimaa hiukan alemmaksi, sillä valitsemalla liian erikoisen aiheen aiheutan itselleni todennäköisesti vain hankaluuksia (mistä löytää lähdekirjallisuutta? millä tavalla tehdä tutkimusta? mitä jos en osaakaan analysoida tutkimustuloksia riittävän tehokkaasti? mitä jos kokonaisuudesta ei kuitenkaan tule edes kiinnostava? mitä jos tutkielmasta näkee, että olen yrittänyt liikaa? mitä jos kyllästyn koko touhuun?)

Kysyn siis toisen kerran: Valitsenko siis graduohjaajani suosituksen vai vieläkö jatkan tätä aiheiden vellomista (tähän ei kuulemma kannusteta liiallisessa määrin – nyt ymmärrän miksi)?

PS: Onko tehtäväluokituksista kirjoitettu juuri mitään?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s