Hulluja ajatuksia

Yliopisto-opiskelijan tulee ennen kaikkea kyetä osoittamaan hallitsevansa objektiivisen argumentoinnin taito. Tämä voitaneen varmasti nähdä kaikkien tiedekuntien opiskelijoiden yleispätevänä tavoitteena (tätähän pyritään todentamaan mm. niiden kuuluisien kypsyysnäytteiden avulla). Argumentoinnin tulee olla korkeatasoista, mielipiteiden perustua intellektuellien älyköiden ajatuksiin tai oivaltavaltavien kollegoiden laadukkaaseen tutkimukseen. Kandin tutkielmien ja ennen kaikkea gradujen (puhumattakaan itse väikkäreistä) tulisi ilmentää kirjoittajansa kypsää pohdintaa ja ajattelutapojen kultivoituneisuutta. Sanalla sanoen yliopistoissa pitäisi pyrkiä kehittymään kohti ajatusmaailmojen eliittiä.

Vaan mitäpä jos joku uskaltaisikin asettamaan itsensä naurunalaiseksi paljastamalla, että mielessä velloo useimmiten enemmän niitä pähkähulluja kuin erityisen fiksuja ja intellektuelleja ajatuksia? Tuskin kovinkaan moni meidänkään opinahjomme arvostetuista konkari-professoreista olisi halukas valottamaan niitä paljaimpia ja naiivimpia ajatuksiaan, joille he ehkä työhuoneidensa maitolasisten ovien takana yksikseen hymähtelevät. Luennoilla paasataan kylmistä tosiasioista tai esitetään viimeiseen asti perusteltuja kysymyksenasetteluita esimerkiksi juuri arkistoalan nykytilasta. Aika ajoin julkaistaan (mieluiten kollaboratiivisen työn tuloksena) alan arvostetuissa asialehdissä tasokkaiksi luokiteltuja artikkeleita tai muita pitkällisen tutkimustyön tuloksia. Einsteineiksi ei ruveta ellei oma hypoteesi ole absoluuttisen ”vedenpitävää settiä”.

Itse olen siitä kiitollisessa asemassa, että opiskelijan statuksella pelatessani ei tarvitse kantaa huolta tyhmien kysymysten esille tuomisesta tai hullujen hypoteesien esittämisestä. Kenties joskus tulevaisuudessa varon tarkkaan tahraamasta mainettani tutkijakollegoiden silmissä (mikäli tutkijan tulevaisuuteen ylipäätään on vielä jonain päivänä realistisia mahdollisuuksia). Millaiset hulluudet sitten ovat mieltäni tänään viihdyttäneet? (Note to self: optimaalisimmat olosuhteet hullujen ajatusten kehittymiselle ovat useimmiten loppuviikosta, pitkälle alkuiltaan venyvillä luennoilla, jotka kruunaa jokseenkin höttöinen ja flunssaoireinen olotila. Mielen virkeys ei kenties todellisuudessa ole korkeimmillaan, mutta näissä olosuhteissa liika rationalismi antaa piristävällä tavalla tilaa lennokkaammalle ajattelulle. ”I can” instead of ”I can’t”, ”genious” instead of ”ridiculous”.)

Ajatus 1: Millainen olisi luova arkisto? Multimediapainotteinen, 3D-elementtejä, värikäs…tai rauhoittavan kokovalkoinen, hologrammiasiakirjoja, simulaatioita, emuloituja näkymiä, interaktiivinen kartta lattiassa, organisoituja esittelykierroksia huvipuistojen vuoristoratavaunujen tyyliin, discovery-tyylisiä arkistolabyrintteja…. mitä vielä?

Ajatus 2: Miksei rakennettaisi arkistokaupunkia? Oikea kaupunki, jonne arkistojen asiakkaat voisivat tulla hakemaan etsimäänsä tietoa. Kuinka tieto löydettäisiin? Yhtä loogisesti kuin palvelut löydetään nykypäivän kaupungeissakin: mikäli haluat tietoa 1950-luvun juna-aikatauluista, ratakaavioista, kalustosta tms – menet arkistokaupungin rautatieasemalle jne.

Ajatus 3: Voisivatko ylipopiston asiakirjahallinnan & arkistoalan opiskelijat toteuttaa yliopistolla käytännön arkistonhoitoa ja kehitellä vuosittain vaihtuvia innovatiivisia asiakirjahallinnan tai arkistojen hankkeita/kehitysprojekteja? Käytännön oppimista yhdistettynä teoreettiseen opetukseen. Mahdollisuus tiedekuntien väliseen yhteistyöhön toiminnan kehittämisessä. Yliopistojen asiakirjahallinta & arkistot ajan hermolla olevia innovatiivisia alan edelläkävijöitä, jotka aktiivisesti hyödyntävät tuoreiden opiskelijoiden uusien näkökulmia.

Tällaista pohdintaa flunssahöyryjen keskeltä. Luonnollisesti kaikki edellä mainitut ideat nitistettäisiin alta aikayksikön suuren yleisön ja erityisesti päättäjien arvostelevan silmän alla, sillä ideoiden toteutushan vaatisi lähes yli-inhimillisiä resursseja koko yhteiskunnalta, yliopistoilta ja asiakirjahallinnan sekä arkistoalan ammattilaisilta. Liekö nykymaailmassa enää tilaa ”einsteinilaisuudelle”? (Vai olisiko sen uusi muoto tätä nykyä ”kollaboratiivinen einsteinilaisuus” – yhteisöllisyys ja sosiaalisuus kun näyttävät olevan tämänkin alan nousevia trendejä?)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s