Asiakirjahallinan koulutuksella tähdätään käytäntöön?

Viittaanpa jälleen kerran professorimme P. Henttosen ”Asiakirjahallinnan reunamerkintöjä” -blogiin, sillä silmiini osui sieltä varsin mielenkiintoinen keskustelunaihe: asiakirjahallinnan vieraantuminen akateemisesta tutkimustyöstä ja kohdistuminen entistä enemmän käytännön työtehtäviin. Lisäksi kirjoituksessa kommentoitiin alan opetuksen nykytilaa, joka on ilmeisesti Kansallisarkistolaisten (ja Henttosen itsensäkin) mielestä valitettavan pirstaloitunutta, hajanaista ja resurssipulan kourissa.

Oma näkemykseni alan koulutuksen tilasta: Alan tuoreena opiskelijana olen todella kokenut asiakirjahallinnan opetuksen toteutuksen osittain erittäinkin omituiseksi lähinna kahdesta eri syystä: a) ainakin Tampereen yliopistossa asiakirjahallinnan opintoihin on mahdollista keskittyä periaatteessa vasta maisterivaiheen syventävissä opinnoissa, sillä aineopintojen puolella asiakirjahallinnan kursseja ei ole tarjolla käytännössä ollenkaan ja b) mikä kummallisinta, maisterivaiheen asiakirjahallinnan kursseista huomattavan suuri osa on lisäksi itseopiskelukursseja (ts. kirjatenttejä). Molemmat aspektit ovat mielestäni erittäin valitettavia, sillä nykyisellä tarjolla olevien kurssien määrällä ja ”opetuksen” toteutuksella alan opiskelija saa pahimmillaan todella kapea-alaisen näkökulman asiakirjahallintaan. Koska alan opinnot pystyy toden teolla aloittamaan vasta maisterivaiheessa, kaivattaisiin mielestäni nykyistä enemmän kontaktiopetusta jo ihan siitäkin syystä, ettei asiakirjahallinnan ala ole mielestäni helpoimmasta päästä hahmottaa – varsinkaan yksin tenttikirjoja läpi kahlatessa. Tilannetta hankaloittaa entisestään vielä se, että alan tutkimusta ei juurikaan ole tehty suomeksi, eikä ulkomainenkaan kirjallisuus välttämättä paljon lisäarvoa tarjoa, sillä Suomen käytännöt eroavat ulkomaisista varsin radikaalisti. Mikä siis ratkaisuksi? Enemmän rahoitusta asiakirjahallinnan opetuksen kehittämiseen ja laajentamiseen? ….Vaan kuka avaisi kukkaron nyörejään?

Oma näkemykseni asiakirjahallinnan alan vieraantumiseen tutkimustyöstä: Mistä johtuu, että asiakirjahallinnan alan opiskelijoiden painopiste on (ilmeisesti) kääntymässä kohti käytännön asioiden problematiikkaa ja vieraantumassa tutkimukseen liittyvistä motivaatioista? Itse en ainakaan henkilökohtaisesti allekirjoita tätä yleistystä, sillä itse kyllä tähtäisin kernaasti tutkijan pallille, mikäli tällaiseen aikanaan mahdollisuuden saisin. Uskon kuitenkin, että käytännön työn aspekteihin liittyvä vetovoima on todellista, sillä olen itsekin opintojeni kuluessa useampaankin otteeseen kaivannut sitä käytännön kokemusta ja näkemystä asioihin. Teoretisoivana noviisina on nimittäin erittäin vaikeaa edes kuvitella ryhtyvänsä tutkimaan asiakirjahallinnan laajaa alaa ilman pienintäkään käsitystä siitä, mitä asiakirjahallinnan käytännön työ todellisuudessa pitää sisällään. Näin ollen en täysin käsitä, miksi käytännön työhön suuntaavia tavoitteita pidettäisiin huonona asiana. Faktahan on kuitenkin se, että ”insinööri, joka ei tiedä hitustakaan mekaanikon käytännön työstä, ei osaa suunnitella erinomaista autoa”. Lisäksi asiaa pohdiskeltaessa tulisi varmasti ottaa huomioon myös asiakirjahallinnan alan sähköistyminen. Sähköistä asiakirjahallintaa sekä siihen liittyvää problematiikkaa ja erityisominaisuuksia ei ainakaan tällä hetkellä välttämättä opita kirjoja lukemalla. Ulottuvuutena se on niin uusi ja jatkuvan kehityspaineen alla, mistä syystä alan opiskelija kokee varmasti suorastaan välttämättömäksi päästä näkemään ja kokemaan sähköistä asiakirjahallintaa käytännössä. Eikö käytännön työkokemuksesta olisi näin ollen vain etua alan tutkijalle? Eikö käytännön työn kautta kartutettaisi nimenomaan laajempaa ja perustellumpaa näkökulmaa asioihin? Eikö käytännön työn ja sen kautta kohdattujen ongelmien konkretisoituminen edistäisi tutkijan työtä merkittävästi? …Onko ongelmana siksi niinkään itse käytännön työhön suuntautuminen vai pikemminkin se, ettei käytännön työn pariin liimautuneita alan ammattilaisia saada houkuteltua takaisin akateemikkojen pariin? Mikäli näin on, olisi varmasti syytä kysyä, miksei tutkijan/opettajan työtä koeta tarpeeksi vetovoimaiseksi tai mitkä muut seikat saavat alan ammattilaiset karttamaan tutkijan/opettajan työtä. Arvomaailmojen muutokset? Resurssipula? Raha?

Tiedoksi asiakirjahallinnan & arkistoalan silmäätekeville ammattilaisille ja alan päättäjille: Käytännön työ tarjoaa arvokkaita näkökulmia. Perustakaa lisää tutkijan palleja niin kyllä allekirjoittanutkin olisi valmis taistelemaan yhden itselleen. Tarjotkaa varma työtulevaisuus – nykypäivän korkeakouluopiskelijoidenkin tulevaisuus näyttää keikkahommien ja vuokratöiden runtelemalta. Tarjoaako tänä päivänä asiakirjahallinnan käytännön työ yhä enenevässä määrin tutkijan pestiä vakaampaa tienestiä?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s